estorianwordpres

Viime viikonloppu oli meidän kannaltamme mielenkiintoinen, sillä olin lupautunut esiinttämään Novan kanssa koiratanssia Helsingin messukeskusessa järjestettävässä Lemmikki-messut/epävirallinen pentunäyttely-tapahtumassa. Suostuin tähän alustavasti jo kesän alussa, mutta siitä huolimatta varsinainen dealine meinasi tulla yllätyksenä. Alunperin ideana oli tehdä koreografia Taru Sormusten Herrasta elokuvasarjasta tuttuun Concerning Hobbits -kappaleeseen, mutta loppujen lopuksi kesän edetessä ja syksyn alkaessa kiinnostuinkin Chisun biisistä Yksinäisen keijun tarina. Tähän kyseiseen musiikkiin rupesinkin koreografiaa suunnittelemaan ja kirjasin elokuun aikana ensimmäisen version idean ylös. Kovin ahkerasti en Novan kanssa tätä koreota ruvennut treenaamaan heti syksyn alussa, mikä sitten uhkasi kostautua myöhemmin, kun Siru loukkasi jalkansa ja kaikki huomioni suuntautui pikkupodeni kuntoutukseen. Useita viikkoja kului niin, etten ehtinyt Novan esitystä oikeastaan edes miettimään. Lokakuun ...

Niin se aika on vierähtänyt ja Sirun leikkausoperaatiostakin on kulunut jo pari kuukautta. Kuten edellisestä uutisesta pystyy lukemaan, niin toipilasajan alku ei todellakaan alkanut lupaavasti jalan turvottua ja tikkien irrottua. Tästäpä vasta soppa syntyi, sillä haavasiteen poistaminen seuraavana päivänä sai Sirun vauhkoontumaan ja yrittämään neuroottisesti nuolla haavaansa. Viikonlopusta tulikin suorastaan helvetillinen, kun yritin saada tytön pysymään rauhallisena. Siru olisi nimittäin vain halunnut vetää volttia ja kuperkeikkaa, niin paljon haava tyttöä vaivasi. Sinnikkäästi kuitenkin purimme hammasta yhteen ja jatkoimme haavan hoitoa. Päivittäin putsasin sen desinfiointiaineella ja voitelin hunajasta-valmistetulla haavavoiteella, ja lopulta ihme tapahtui. Pikkuhiljaa haava ei enää vaivannutkaan niin pahasti ja Siru alkoi muistuttaa enemmän omaa itseään. Kaikkinainen fysioterapia jäi kuitenkin todella vähiin, sillä en haavan aukeamisen pelossa uskaltanut jalkaa juurikaan venytellä....