estorianwordpres

Oltiin eilen podengojen kesäpäivillä. Siellä Siru ja Nefi ottivat muutaman kerran melko lahjakkaan näköisesti yhteen, minkä seurauksena ruvettiin jo puhumaan ongelmakoirista. Meillä on ollut yksi ongelmakoira, joka jouduttiin viemään piikille ylisuojelevaisuuden takia, ja siksi tilanne rupesi ottamaan hieman päähän. Ajattelinkin että tätä tilannetta olisi varmaan ihan hyvä kartoittaa vähän tarkemmin. Itse en nimittäin näe koiriamme ”ongelmakoirina”, vaikka toisinaan erityisesti podengojen toilailut ottavat päähän (mutta juuri nuo toilailut ovat osa podengojen viehätystä) ja parannettavaa löytyy AINA oli kyseessä kuka tahansa. Toisaalta jos joku pitää laumamme elämää vähän erikoisena, niin voin kyllä syyttä osittain itseäni: puhuessani koirieni touhuista, syyllistyn usein liioitteluun, joten elämästämme voi jäädä todellisuutta värikkäämpi kuva. Siksi yritän nyt hieman kertoa näistä asioista tarkemmin. Sirun ja Nefin tappelut Sirun ja Nefin tappeluista olen tainnut puhua tääll...

Tänään olivat syksyn viimeiset ulko-agilitytreenit. Keskiviikon kaksi ryhmää olivat tällä kertaa yhdessä, koiria siis 10 kappaletta. Ohjelmassa olivat epäviralliset epikset eli epävirallistakin epävirallisemat agilitykisat. Radan sai jokainen koirakko suorittaa kaksi kertaa. Suorituksia tuli siis yhteensä 20 kappaletta ja tuloksia laskettaessa jokaisen paras tulos otettiin huomioon. No meillä oli Sirun kanssa tänään hyvä päivä. Vaikka toisella kerralla satoikin vettä, Siru meni kuin tuulispää radalla. Ekalta radalta tuli yksi kielto ja aika oli 51,22 ja toiselta radalta yksi hylky (hyppäsi hypyn väärästä suunnasta) ja aika 46,50. Rata oli melko haastava. Siinä oli paljon kinkkisiä kohtia, joissa koiran olisi ollut helppo ampaista ”lempiesteelle”. Lisäksi ohjaajan piti olla skarppina ja muistaa minne piti mennä milloinkin, mihin tuli valssi, mihin takaaleikkaus jne. Tässä on jonkinlainen Photoshopilla tehty hahmotelma radasta Mittasuhteet ovat ihan peestä, mutta saatte nyt ed...

DOBYN LONKKA JA KYYNÄRTULOKSET OVAT TÄÄLLÄ! LONKAT: A/A KYYNÄRÄT: 0/0 Sanonpa vaan, että JESS!

Nefi tänään Portugalinpodengojen päänäyttelyssä JUN EH-3

Keskiviikkona oli jälleen pitkästä aikaa agilitytreenit. Mukaan lähti Sirun ohella myös Nefi, koska päätin kokeilla, josko mustasukkaisuus saisi Sirkku-likan motivoitumaan agilityyn. Meninkin ensin kokeilemaan putkea Nefin kanssa ja jätin Sirun autoon katselemaan. Nefille kaikki oli niin uutta ja jännää, ettei häntä kiinnostanut tehdä mitään muuta kuin täristä ja äristä. Veinkin Nefin melko pikaisesti autoon ja hain Sirun tilalle. No Sirulla riittikin tällä kertaa sitten intoa. Eteen-harjoitukset sujuivat kuin vanhalla tekijällä ja muutenkin oli todella valppaan ja innostuneen oloinen. Sitten veinkin Sirun taas välissä autoon ja hain Nefin jälleen putkelle. Tällä kertaa kokeilin heittää namia putkeen ja juosta hirveätä vauhtia toiseen päähän huhuilemaan Nefin koko putken läpi (muuten olisi kääntynyt putkessa heti namin syötyään). Tästä tavasta Nefi pitikin sitten niin paljon, että jäi putkeen oikein odottamaan kuinka kauan sillä Mannilla nyt menee juosta putken päästä päähän huutelemaa...

Nyt rupeaa pikku hiljaa ottamaan päähän. Oltiin taas eilen epävirallisissa agilitykisoissa Sirun kanssa. Olosuhteet olivat hyvät: ei satanut, mutta toisaalta aurinkokaan ei paistanut pahasti. Olin positiivisella mielellä, koska Siru oli aamulla ollut todella innokas menemään esteille ja vielä kisapaikallakin puhkui intoa. Mutta mitä tapahtuikaan… Kun pääsimme radalle Siru suoritti ensimmäisen esteen hienosti – ja sen jälkeen kaikki alkoikin mennä päin honkia. Jok’ikisen esteen jälkeen Siru lähti omille teilleen tutkailemaan paikkoja ja minä huudan, maanittelen ja teen kaikkeni saadakseni Sirun huomion kiinnittymään takaisin itseensä. Mutta vielä mitä. Siellä se neiti vain haisteli maailmaan tuulia ja toimi kisan ikiomana pellenä. Kävipä neiti haistamassa liian läheltä yhtä kuljetusboxiakin ja sai siellä aikaan kovat rähinät. Sirun hätkähdys oli melkoinen, mutta edes se ei saanut Sirua palaamaan takaisin luokseni. No kyllä me lopulta saimme kaikki esteet suoritettua ja ...

Sirulla ja Nefillä on nykyisin joka päivä melkoiset alfa-narttu tappelut. Vaikka Muru onkin virallisesti se lauman alfa-narttu, niin Nefi ja Siru ottavat vähän väliä yhteen siitä varamiehen paikasta. Erityisesti lenkeillä tytöt ovat toistensa kurkussa kiinni ja siinä onkin erottamista, kun yritämme saada tytöt irti toisistaan. Tappelu on välillä ihan kauheaa katsottavaa, mutta ainakin toistaiseksi suurilta haavereilta (muutamaa pintanaarmua lukuunottamatta) ollaan vältytty. Riidan aiheena voi olla käytännössä ihan mikä vain ohi-ajavasta autosta liian lähelle tulemiseen, ja se syttyy yleensä ilman enempiä varoituksia. Kaikkein oudoin piirre tässä tilanteessa on kuitenkin se, että vaikka tytöt laimahtavat hetkessä ja ovat toistensa kurkussa siinä silmänräpäyksessä, niistä tulee kavereita jopa vielä nopeammin. Heti kun tytöt on saatu erotettua toisistaan, Nefi ja Siru rupeavat nimittäin hieromaan sovintoa ja kohta ovat ylimmät ystävykset. Siru putsaa Nefin korvaa ja Nefi nuolee Sirua kai...

Yllätys, yllätys… jälleen uusi ulkoasu. Tällä kertaa ruskeaa. Kaunis 🙂 Toivottavasti tykkäätte —- Dobyn kanssa oltiin tänään lonkka/kyynärkuvissa. Pidetään peukkuja, että tulokset tulevat samana takaisin kuin lähtivätkin.