estorianwordpres

Olimme eilen Sirun kanssa epävirallisissa agilitykisoissa täällä Mäntsälässä. Mölliluokassa vielä kisattiin ja aivan kauheassa kaatosateessa. Vesisateen takia meinasin jättää kisat väliin, koska Siru ei yleensä suostu märkänä tekemään yhtään mitään, mutta päätettiin kuitenkin kokeilla. Huonoon lähtötilanteeseen nähden kisa menikin aivan erinomaisesti =D Rata oli vaikea (en itse meinannut ollenkaan muistaa kaikkia käännöksiä), mutta ihan kunnialla me siitä selvittiin. Agilitykurssinkin vetäjät vähän kehaisivat, koska tuntevat Sirun jo sen verran hyvin, että tietävät kyseessä olevan melko omapäinen pakkaus. Radalla tuli oikeastaan vain yksi virhe, kun Siru pyyhälsi A-esteelle vaikka olisi pitänyt mennä putkeen (esteet siis ihan vierekkäin). Ihanne aika eli 60 sekuntia ylitettiin kuitenkin 18 sekunnilla. Sen verran usein Siru jäi ihmettelemään kesken matkaa, vaikka kaikki esteet lopulta suorittikin. Eli kisa meni toisin sanoen aikalailla paremmin kuin osasin odottaa. Minä kun arvelin Siru...

Alamme vihdoin olla remontin suhteen voiton puolella. Viikonloppuna saatiin viittä vaille valmiiksi keittiö ja takkahuoneen huonekalut järjestettiin uuteen uskoon. Nyt myös minun huoneessani on pari ”uutta” lasivitriiniä ja voin vihdoin laittaa tavarani takaisin paikoilleen. tässä olen pari päivää jo siivonnut aika lailla. Ensi viikolla alkaa sitten koulu ja sitä seuraavana aloitan 4H kerhojen vetämisen täällä Mäntsälässä. Pongodengo on miltein valmis. Enää pari lukua ja muutaman kuukauden hautominen ja parantelu ja se on siinä. Kuten siis näette, tekemistä kyllä riittää vaikka muille jakaa. Vaikka tämä remontti on ollut kertakaikkisen rasittavaa, niin nyt kun huusholli alkaa valmistua, niin koiratkin nauttivat asiasta aivan uudella tavalla. Dobylle kelpaa keittiön lattiamatto… …eikä Sirua saa enää lattialle nostetun gerbiilienhäkin luota lainkaan pois. Sirustakin on paljastunut vallan uusia puolia viimeksi kuluneen viikon aikana. Liikenteessä on taas menty aika ...

Olin eilen sijaisena koulun iltapäivä kerhossa. Yleisesti ottaen oli kyllä ihan mukavaa, mutta kyllä meno oli välillä vähän liiankin kovaa ja melu ihan korvia huumaavaa. Minun ongelmani on se, että olen niin pieni kokoinen, etteivät lapset ota auktoriteetin asemaani tarpeeksi vakavasti. Jouduin vähän väliä todistelemaan olevani yli 20-vuotias yliopistolainen. Koska olin kaiken lisäksi vakituisen ohjaajan sijaisena, lapset tietysti halusivat esiintyä ja näyttää ”parhaat puolensa” joten kyllä kurinpito oli aika hankalaa. Toisaalta kyllä odotan, että työt alkavat (olen nyt siis 4H yhdistyksen kerhonohjaaja), mutta eilinen pisti kyllä myös vähän miettimään, miten kaikki lähtee käyntiin. Ensi viikon torstaina minulla on autokoulun kakkosvaiheen arvioiva ajo. Suoraan sanottuna minä inhoan autolla ajamista, vaikkei se olekaan erikoisen vaikeaa. Suunnistamaan olen aivan tumpelo ja pelkään koko ajan jonkun törpön ajavan autoni perään, koska ihmiset eivät osaa pitää turvavälejä. Ol...

Tiistaina oli syksyn toiset agilitytreenit. Ensimmäiset menivät kyllä aika lailla penkin alle, koska sekä ohjaaja että koira oli kesän aikana unohtanut, miten esteitä suoritetaan. Sen sijaan toisella kerralla sujui jo paremmin. Siru oli aivan täynnä intoa ja kävi jo hieman ylikierroksillakin. Kun soppaan lisätään vielä paikalle ilmestyneet lapset, jotka halusivat seurata treenejä vähän turhankin läheltä, niin keitos oli sitä myöten selvä. Yleisesti ottaen Siru kyllä suoriutui hyvin, mutta kaikenlainen häslinki vei kyllä vähän väliä huomion pois itse asiasta. Toisaalta kurssin vetäjä kyllä kehui Sirun pysyvän paljon paremmin kontrollissa kuin keväällä, mikä on kyllä tottakin. Esteiden suoritus onnistui välillä todella hienosti, mutta toisinaan kaikki oli yhtä sählinkiä. Puomille mentiin niin vauhdilla, että kesken nousun tuli useaan otteeseen hypättyä takaisin maahan. Lisäksi Siru jäi vähän väliä ihmettelemään mihin se ohjaaja jäi, koska en osannut reagoida tarpeeksi nopeasti Sirun tav...

Eilen kävimme Mintulla katsastamassa espanjasta adoptoidun Sebu Sebastianin. Ensin tuli järkytys Sebun suuresta koosta, mutta kun siitä pääsi ohi niin Sebuun ei voinut olla ihastumasta. Sebu oli niin iloinen eikä yhtään varautunut. Sebu ei hetkekään pelännyt meitä vieraita ja Siruun ja Dobyynkin suhtautui hienosti. Doby tosin vierasti Sebua syystä tai toisesta. Ei ilmeisesti odottanut vierasta koiraa tutusta paikasta. Aiemmin kun Mintulla on ollut vain Siru N, jonka kanssa Doby rakastaa leikkiä. Nyt oli Siru N kuitenkin hieman ärtsyllä päällä, koska kiimahormonit jylläsivät. Meidän Sirumme oli puolestaan hieman paremmalla tuulella joskaan ei suoranaisesti intoutunut Siru N:n ja Sebun kanssa leikkimään. Toivottavasti Minttu pääsee pian koiriensa kanssa meille leikkimään. Remontti alkaa olla hyvällä mallilla, joten eiköhän tänne sekaan taas kohta mahdu.

Ah kuinka kauniina päivänä Heinolan näyttely järjestettiinkään. Ilma oli kolea, taivas kauttaaltaan harmaa ja yksittäisiä vesitippoja putoili ajoittain vuoroaan odottavien niskaa. Kehät olivat kaikki ulkona hiekkakentällä ja kopat ja vaatteet olivat kyllä päivän päätyttyä sen näköiset. Siellä täällä oli laajoja vesilammikkoja ja niitä piti sitten kiertää. Järjestelyssä olisi ollut parantamisen varaa, sillä ensin ei ollut hajua, minne auton saa parkkiin opastajien vähäisyyden/tietämättömyyden/viitseliäisyyden takia ja sitten ei meinannut oikea kehä löytyä. Mutta lopulta pääsimme kuitenkin asettumaan ja odottelemaan vuoroamme. Podengo-kehä oli tällä kertaa hieman etuajassa, mikä oli sään takia erittäin hyvä juttu. Junnuluokassa oli uroksia viisi kappaletta, Doby siis yhtenä. Susanna parkaa jännitti kovasti. Doby mennä viuhtoikin kehässä vähän minne halusi, mutta sai kuitenkin EH:n ja oli kilpaluokassakin neljäs eikä viimeinen. Tuomari taisi kyllä tykätä, mutta Dobyn käytös ei antanut...

Heinolan koiranäyttely, tuomarina Zvi Kupferberg Israel Beoline Cranberry NUO-ERI, NUK-1, PN3 Tähtitaivaan Alfred JUN-EH, JUK-4, Sivuston ulkoasu muuttui taas. Tekstien oikeinkirjoitusta ja asiasisältöä tarkisteltiin ja aihealueita lisättiin. Uudistus on edelleen hieman kesken ja englannin- ja ruotsinkieliset sivustot aukeavat jahka niitä ehdin väsäillä. Päivitetty: Näyttelytulokset

Oletko koskaan nähnyt Lemony Snicketin Surkeiden Sattumusten Sarja -nimistä elokuvaa? Jos olet, muistat kenties kuinka elokuvan alussa ruutuun tulee hetkeksi iloinen tonttu, joka hyppelee rallatellen metsässä, lämmin hymy kasvoillaan ja vailla huolen häivää. Jos et muista, niin katsopa elokuva uudestaan, sillä juuri siltä Doby näyttää juostessaan vapaana metsässä. Nyt olemme parin viime viikon aikana käyttäneet koiria taas metsälenkeillä ja Doby saa aina tuolloin juosta vapaana. Leukapieleni ovat nyt aivan jumissa, koska joudun hymyilemään koko ajan katsellessani Dobberin hyppelyä. Hän on aivan kuin tuo elokuvan tonttu juostessaan siksakkia, hyppiessään puita vasten, haukatessaan pikaisesti palasen heinänkortta ja ampaistessaan lintujen ja kaikenmaailman herhiläisten perään. Myös Siru juoksee Dobyn mukana ja kumpikin näyttää niin tavattoman onnelliselta, että metsään voisi jäädä vain tuntikausiksi katselemaan podengojen leikkiä. Jos siru on ilopilleri, niin Doby kyllä tietää kuinka l...

Edellisen kirjoitukseni jälkeen on tapahtunut hyvin paljon. Moneen otteeseen olen jo aikonut kirjoittaa, mutta aina on mukamas tullut jokin este. Mutta kaipa asioita on vihdoin ja viimein pakko purkaa. Kesäkuun lopulla olivat jälleen podengotreffit Heikinlaaksossa. Mukavaa oli ja sieltä matkamme jatkui Mintulle. Sirulla oli jokin ihme angsti vaihe jälleen päällä ja kovasti oli Mintun Sirua koko ajan pompottamassa. Toisaalta kaikenlainen ujostelu on kyllä tässä matkan varrella tainnut kokonaan pois karista. Kerjäsi ruokaakin Mintulta yhtään vierastamatta. Toivottavasti pääsemme taas pian Mintulle kyläilemään, sillä nyt siellä odottaa myös espanjasta adoptoitu Sebastian. Haluaisin nähdä, mitä Siru hänelle yrittää sanoa, on varmaan hieman kovempi pala kuin kiltti kotikoira Siru N. Yleisesti ottaen viime matkallamme oli hauskaa, mutta kotona odottikin sitten murheellinen uutinen. Väiski oli matkamme aikana siirtynyt kanien taivaaseen. Olin jo osannut odottaa sitä, koska Väiski oli ollut jo...