estorianwordpres

PENNUT SYNTYIVÄT… Lue lisää pentublogista

Tänään 22.5.2010 minä kirjoitin loppuun ensimmäisen kirjani – Elunian. Ei kirja ole vielä läheskään valmis, vaan se vaatii vielä rutkasi töitä. Luen sen vielä useaan otteeseen läpi ja muokkaan ja hion tekstiä kunnes olen tyytyväinen. Nyt on vaikein osa kuitenkin saatettu päätökseen ja kirjan tarina on kasassa ensimmäisestä luvusta viimeiseen eli lukuun 26. Elunia on fantasiakirja, joka tällä hetkellä kantaa erään päähenkilönsä nimeä. Aloin kirjoittamaan sitä 30.1.2010 innostuttuani uudestaan kirjoittamisesta pitkän tauon jälkeen. Sivuja Elunialle kertyi lopulta 191 (jotka vielä varmasti joko vähenevät tai lisääntyvät muokkauksen yhteydessä) fontilla times new roman 12pt, riviväli 1,5. Marginaalit sivuilla ovat kauttaaltaan 2cm ja tavutus on käytössä. Jokainen sentti on siis tarkoin käytetty, jotta tulostettavaa tulisi mahdollisimman vähän, kun tulee aika lähettää kirja maailmalle. Kirjoittaessani tänään kirjan viimeisen luvun loppuun, en vielä tiennyt kuinka tarina tulee päättymä...

Tässä kun jännitetään niin paljon Sirun synnytystä, oli pakko saada jotain kivaa tekemistä. Väsäsinkin taas kerran uuden ulkoasun. Saa nähdä kuinka kauan tämä kestää. Voitte muuten käydä info-linkin takaa katsomassa muita ulkoasuja ja kertoa vähän mielipiteitänne siitä, mikä on ollut paras/huonoin. Toi viimeisin vihreä ja tämä uusin eivät siellä vielä ole, mutta eipä haittaa. Muut ulkoasut siellä suunnilleen on, vaikka ehkä pari on jäänyt väliin. Nyt alkaa meikäläisen ensimmäinen kirja olla myös valmis. Kyseessä siis Elunia, jota tällä hetkellä kirjoitettuna (fontilla times new roman 12, rivivälillä 1,5) 183 sivua. Paljon lie kirjaksi muutettuna… ehkä jotain reilu 300? Paljon on vielä muokattavaa ja uudelleen kirjoitettavaa, mutta ihan mukava saavutus kirjalta, jota rupesin kirjottamaan joskus helmikuussa 🙂

Olen pitkän aikaa kaipaillut parempia valjaita kaikille koirille, mutta tuntuu, että kaikki sopivat ja hyvän näköiset koiranvaljaat maksavat maltaita. Olen pari kertaa yrittänyt tehdä t-valjaita myös itse, mutta huonolla menestyksellä. Niistä ei millään saa sopivankokoisia. Koiramme lehdessä oli juttu koirien valjaista ja siinä esiteltiin t-valjaiden ohella myös y-valjas malli. Minusta y-valjaat näyttivät hyviltä ja yksinkertaiselta toteuttaa, joten rupesin pohtimaan, josko osaisin tehdä sellaiset itse. No tänään päätin sitten ryhtyä tuumasta toimeen. Kaivoin esiin erilaisia kankaita, lukkonipsuttimia ja nylon-narua. Sitten viritin ompelukoneen kuntoon ja rupesin ompelemaan. Tunti tai kaksi siihen taisi mennä, mutta lopputulos oli erittäin tyydyttävä. Tässä kuvia valjaista mallinsa Nefin päällä.

Doby korvasi Sirun kevään agilitykurssilla ja hienosti korvasikin. Vuosi sitten käydyn alkeiskurssin pohjalta poika veti kisatasoisen treeniradan upeasti (olisi vetänyt vielä hienommin, jos ohjaaja olisi muistanut miten koiraa ohjataan *_*) ja nyt odotellaan innolla ensi viikkoa ja seuraavia treenejä. Kurssi on siis tarkoitettu koirakoille, jotka ovat talven taukoilleet, mutta kuitenkin treenailleet aikaisemmin. Sirun kanssa ollaan tässä ryhmässä oltu jo kaksi vuotta, joten korvaaja-Doby oli tasoisekseen erinomainen. Koirakerhon uusi kenttä on myös upea, joskin allekirjoittaneelle tuli uskonpuute ajomatkalla… matka tuntui kestävän loputtomiin ja olin varma, että ajoin jo kentän ohi.

Kävin tänään Nefin ja Sirun kanssa eläinlääkärissä. Tytöthän ottivat viikonloppuna yhteen sillä seurauksella, että kumpikin sai haavan oikean silmänsä alaluomeen. Aluksi silmät näyttivät paranevan itsestään, mutta koska vielä tänäänkin oli vuotoa ja punoitusta, päätin varmuuden vuoksi viedä tytöt lääkäriin näytille. Lääkäri tarkasti kummankin tytön silmät haavojen varalta ja päivitteli, miten on mahdollista, että tytöt onnistuivat jytäkässä saman silmän loukkaamaan. Sanoi myös, että todella suuri onni ollut matkassa, että ainoa vahinkoa kärsinyt osa oli alaluomi. Ilmeisesti kumpikin oli saanut hampaan menemään ”vastustajansa” silmäluomen alle *_* Muuten silmät olivat kuitenkin hyvässä kunnossa ja saimme mukaamme lääkettä. Nefin kanssa oli kyllä melkoinen show saada silmät tarkastettua. Pisti niin kovasti hanttiin. Lopulta laitoimme tytölle kuonokopan viemään huomion pois tipoista. Se rauhoittikin Nefin juuri tarpeeksi pitkäksi aikaa. Siru ei ollut yhtä hankala, mutta toisaal...

Kevät on viimein edennyt siihen pisteeseen, jota rakastan kaikista vuodenajoista kenties eniten. Maa alkaa jälleen vihertää, on melko kuivaa (koiria ei tarvitse pestä joka lenkin jälkeen) melko lämmintä, eikä ötököitä lentele vielä riesaksi asti. Myös koirat nauttivat elämästään ja erityisesti Doby on varsinaisessa hurmostilassa: juoksee vain ulkona ihan hulluna suu virneessä. Tällä hetkellä aurinko paistaa ja taivas on ihanan sininen. Istun takkahuoneessa ja kohta lämpötila nousee niin kovaksi, että on pakko siirtyä viileämpään huoneeseen. Mutta vielä vähän aikaa on pakko nauttia tästä valosta. Myös Siru on ihastuksissaan ja nukkuu sohvan selkänojalla kylki vasten tulikuumaa ikkunaa. Sirun suosikki paikka – ehdottomasti. Ikkunasta näen myös pihalla leikkivät vastaräkit ja kissan, joka miettii uskaltaako koirien aitaukseen. Kenen mahtaa olla? Pari kertaa koirat ovat sen jo pois meidän pihalta häätäneet. Kohta on koulukin ohi. Huomenna on vielä yksi tutkielmaseminaari ja keskiviikk...