estorianwordpres

Dobylla virallinen lonkka- ja kyynärtutkimus maanantaina klo 12 Mäntsälän eläinlääkäriasemalla. Pidetään peukkuja, että mitään ei löydy.

ja kivaa oli. Työtiimi oli jälleen loistava ja huumori kukoisti. Kanssaohjaajat olivat kertakaikkisen hauskoja isosista puhumattakaan. Myös riparilaiset olivat hienoa porukkaa, joiden kanssa tuli kyllä toimeen. Tunnit luistivat hyvin joskin vielä on tietysti petrattavaa. Pääsin myös näyttelemään/eläytymään. Ensin olin sketsissä venäläisen agentin tyttöystävä, joka puhui vain laulujen sanoja siteeraamalla ja jonka sieppasi jenkki agentti saadakseen salaisenaseen. Sitten pääsin esittämään koulukiusattua diakoniarasteissa. Varsinkin jälkimmäinen sujui hienosti ja pääsin tosissani eläytymään koulukiusatun rooliin kyyneleineen kaikkineen. Tämän lisäksi iltawarttiksen (hartauden) pitäminen sujui mielestäni todella hienosti. Luin iltasaduksi Anderssenin Pienen tulitikkutytön ja kyllä siitä ilmeisesti pidettiin. Vielä on sitten jäljellä konffis. Eiköhän sekin hyvin mene. Enhän minä viimeksikään viiniä läikyttänyt =D Iskin tänään silmäni erääseen todella kauniiseen sileäkarvaiseen podengonarttu...

Nefi oli eilen kasvattajansa kanssa viimeisessä pentunäyttelyssään ja vihdoin sieltä tuli jotain tulostakin: PEK-1 ROP-pentu ja KP 🙂 Tuomarina Pekka Teini. Muuten kaikki sujui kuulemma mallikkaasti, mutta Nefi väänsi tortut kehään *_* No onneksi oli tuomarilla huumorintajua.

Nefi oli eilen kasvattajansa kanssa viimeisessä pentunäyttelyssään ja vihdoin sieltä tuli jotain tulostakin: ROP-pentu

Oltiin tänään pentunäyttelyssä. Nefi oli PEK-2 ja sai todella hyvän arvostelun. KP:ta ei kuitenkaan herunut. Liekö syynä tuomarin periaate tmv. Hienosti neiti kuitenkin esiintyi ja selkeästi tuomariakin jo vähemmän karsasti. Mitä nyt yritti kellahtaa selälleen 🙂 Päivitetty: Nefin näyttelytulokset

Uusia kuvia , Gerbiilit: Lisätty kuva uudesta häkistä , kuva Nefin kehitykseen

Kalenteri

Koirankoulutuksessa avain on oikean motivointikeinon löytäminen. Kun löydät sen lelun, herkun tai muun vastaavan, jonka saadakseen koirasi tekee mitä vain, olet voiton puolella. Mutta tuon asian löytäminen ei harmi kyllä ole mikään helppo juttu. Koska meillä on viisi koiraa, motivaatiota on joutunut hakemaan hyvin erilaisista paikoista. Pojun kohdalla… niin no Pojun kohdalla koulutusta ei koskaan kunnolla aloitettukaan, joten sopivaa kannustintakaan ei kukaan koskaan vaivautunut löytämään. Muru puolestaan on aina ollut ihanan helppo tapaus. Muru nimittäin tuntuu tekevän asioita vain miellyttääkseen omistajaansa, joskin namit (kuten lihapullat) eivät tietenkään ole pahitteeksi. Muru totteleekin käskyjä yleensä todella hienosti oli kyse sitten ääneen lausutusta komennosta tai pelkästä käsimerkistä. Sokeitakin pisteitä toki löytyy. Muru ei esimerkiksi voi sietää joitain tiettyjä koiria/ihmisiä/muita eläimiä/asioita ja aina kun esimerkiksi naapurin Sanni-koira rupeaa haukkumaan kuusi ...

Tänään oli sitten riparin konfirmaatio. Yhtenä ohjaajana homminani oli riparilaisten siunaaminen, ehtoollisen jako sekä yhden konfisbiisin säestäminen… Jännitys oli melkoinen. En suoraan sanottuna ole jumalanpalvelus ihmisiä. Kun käyn jumiksessa, se kyllä tuntuu hienolta ja istun mielelläni kirkossa hiljaa ajatellen, mutta esimerkiksi ehtoollisella käyn harvoin ja sunnuntain jumiksessa vain poikkeustapauksissa. Hieman siis jännittikin, kun yhtäkkiä joutui ”papin” rooliin siunaamaan ja jakamaan ehtoollista. Erityisesti ehtoollisen jako jännitti. Hermoilin sitä suunnilleen yhtä paljon kuin koko leiriä ellen enemmänkin. Näin painajaisia siitä, kuinka viiniä holahtaa jonkun pikariin liikaa tai kuinka tiputan koko kannun sisältöineen maahan. Pelkäsin unohtavani viinin jakoon liitettävät sanatkin. No onneksi mitään ongelmia ei kuitenkaan ollut. En kaatunut. En kaatanut viiniä liikaa ja muistin ”vuorosanani”. Tosin ehtollisen jaon puolivälissä rupesi käsi kyllä jo...

Kennel Snowmistiin on pian syntymässä samojedipentuja, jotka ovat meidän Remumme veljen pojan pojan tytön pentuja. Onnea!

Viime viikko meni Mäntsälän seurakunnan riparilla. Olin kolmantena ohjaajana ja vaikka vastuuni olikin ”vähäisin” niin univelkaa kertyi silti ja pinna rupesi loppuakohden kiristyä. Kokonaisuudessaan riparilla oli kuitenkin aivan järjettömän hauskaa ja työntekijätiimi (ohjaajat + isoset) oli aivan mahtavaa porukkaa. Kiitos teille kaikille siitä, että teitte ensimmäisestä kesätyö pestistäni seurakunnan töissä ikimuistoisen! Riparille meno jännitti alunperin kahdesta syystä: koska oma riparini meni vähän plörinäksi en koskaan ryhtynyt isoseksi, joten aloitin nyt koko ohjaaja homman käytännössä täysin tyhjästä. Lisäksi olen eräänlainen erakkoluonne, joten eläminen pienessä tilassa 24/7 30 hengen kanssa aiheutti jo valmiiksi puistatuksia. Mutta hienosti kaikki meni eikä kukaan ainakaan valittanut tekemisistäni. Sehän on pääasia 🙂 Mutta nyt olen jo muutaman päivän ollut kotona keräämässä voimia ja poistamassa univelkaani. Paljon on ollut tekemistä: popoyhdistyksen sivujen päivitt...