estorianwordpres

Siis juuri kun saatiin tuo Sirun ja Nefin ”kuka on pomo” tappelut loppumaan, niin Sirulta alkoi juoksu. Ja Siru on juoksuisena suoraan sanottuna ihan v****mainen NARTTU. Siis todella kiukkuinen ja helposti ärsyyntyvä. Siru ei juoksun aikaan siedä ympärillään mitään turhaa älämölöä ja sitten se suuttuu ihan ihme jutuista. Siru onkin lähestulkoon valmis käymään kaikkien koirien kurkkuun kiinni pienimmästäkin ärsytyksestä. Ja kun tietää Nefin, tuon neiti peräänantamattoman ”minun nenilleni ei hypitä”, niin tässä on nyt parin päivän sisällä otettu taas jo pariin otteeseen lahjakkaasti yhteen. Juoksu on hädintuskin alkanut ja toivon jo nyt, että se olisi pian ohi. Lisäksi Sirusta tulee juoksun jälkeen aina vähän masentunut… liekö jotain valeraskautta tai jotain. On se niin vaikeaa olla nainen… oli sitten koira taikka ihminen.

Nyt on Sirulta juoksu sitten alkanut. Mahdolisiin pentuihin liittyvät uutiset löytyvät parhaiten pentu-blogista . Tänään oltiin podengotreffeillä. Siru joutui valitettavasti autossa odottelemaan, mutta Dobylla oli kivaa. Nefikin nautti juoksemisesta jahka lopulta tajusi, ettei tarvinnut koko ajan olla emäntänsä jaloissa kiinni 🙂

Tänään oltiin Hyvinkään ryhmiksessä, tuomarina Jaana Hartus ja ilmoittautuneita podengoja 6 kappaletta, joista Nelly oli poissa. Meidän podejen tulossaldo on: Doby AVO EH-1 Nefi JUN EH-1 Siru AVO ERI-1, PN2, vara-SERT =D Kisan ROP oli Faro (Chasellis Francois Ortegat – vai miten se nimi nyt kirjoitetaankaan) ja VSP Iloinen Koira Tiitu, josta tuli myös valio samalla matkalla. Onnea kaikille.

Ei varmaan tarvitse kahdesti arvata, keneen otsikossa viittaan… Nefiinpä tietenkin. Nefi on nyt nimittäin oppinut hyppimään ovea vasten ja avaamaan sen. Kiva kiva. Tässä ollaan pari päivää ihmetelty, että mitenkäs podengo-neidit ovat päässeet pois kylppäristä, vaikka ovi on laitettu kiinni. Spekuloimme, josko Muru on niin ystävällinen, että on avannut oven heidän puolestaan. Laitoimme oven toisella puolella jopa tuolin estämään Murun hyppyjä ovea vastaan. No Nefiähän tuoli ei oven toisella puolella haitannut. Eilen sitten Susanna todisti, kuinka tytöt tulivat oikein rytinällä ulos kylppäristä parin hypähdyksen jälkeen. Nefi siis avasi oven ja riensi Sirun kanssa ”vapauteen”. No tässä ruvettiin sitten varotoimiin. Laitoin tänään kylppärin oven lukkoon. Nefi paran turhautunut ulina taisi kuulua naapuriin asti, kun likka tajusi, ettei oven avaaminen käynytkään enää niin helposti. 😉 Mutta kyllä likalla on tekniikka kohdallaan, sillä ovenkahva painui alas asti joka hypähdy...

… nämä meidän podengot siis. Eihän sen enää reilun kahden vuoden yhteiselon jälkeen pitäisi yllättää, mutta kyllä sitä edelleen jaksaa hämmästellä. Sirusta olen jo aiemmin maininnutkin, että neiti oppii melkein käskyn kuin käskyn jo muutaman toiston jälkeen. Mutta pitää muistaa, että se oppiminen ei aina tarkoita noudattamista (toisin kuin Murulla). Mutta joka tapuksessa Siru on siis oppinut myös sellaisia erikoisempia käskyjä kuin ”kuma” (kumartaa), ”tassu” (ojentaa toisen etutassunsa) ”kieri” (kierähtää maassa ympäri) ja ”rulla” (pyörii itsensä ympäri) ihan käden käänteessä samoin kuin esim. kahdeksikon jalkojen ympäri. Siru on lähes jokaisen homman osannut/muistanut puolentunnin harjoittelun jälkeen. Toki Sirua tarvitsee joissain tempuissa käden apua. Esim. kumassa minun pitää laskea käteni maantasalle ja kieriessä Siru kaipaa namin ihan nenänsä eteen. Tässä videokuva tuon kyseisen käskyn suorituksesta. Sirun suurin ongelma onkin ...

Osaanottoni Melinalle Rallen poisnukkumisen johdosta!

Niin no, tuli taas väsättyä tällainen ulkoasu. Idean sain selaillessani erilaisia ilmaisia ulkoasuja. Erityisenä innoittajana toimi tämän ulkoasun koodi. Toivottavasti pidätte. Minä ainakin tykkään… Niin ja kaikille kärsimättömille tiedoksi – ei, Sirun juoksu ei ole vielä alkanut, mutta ilmeisesti tekee tulojaan.

Tänään meidän Dobberimme täytti 2-vuotta. Sitä juhlistettiin herkuttelemalla Ceacerilla, josta riitti kaikille viidelle, vaikka Doby saikin isoimman kasan kokoonsa nähden. Doby onkin nyt sitten oikein iso-poika, vaikka painoa pojalla onkin vain 4,5 kiloa (tänään punnittiin). Sen sijaan Nefi, joka täytti tänään 10kk on jo reilu 5 kiloa ja Siru 4,6 kiloa. Mutta vaikka Dobberi onkin kokonsa puolesta pienin, niin äijä-energiaa kyllä löytyy vaikka muille jakaa. Tässä meidän podejen ”perhe-potretti” Ja kuva Dobysta viime viikon podepäivillä Sekä tänään otettu seisoma-kuva Nefistä. Nefi siis 10kk ja paino 5,1kg

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ DOBY 2v (ja Nefi 10kk =D) ONNEA, ONNEA, ONNEA VAAN! Oodi Dobylle Doby on mainio ja kiva pieni poika, tonttu niin hurmaava sekä kaveri oiva. Rakastaa juoksemista, kotitonttu tuo, silti iloisesti palaa aina kotikolonsa luo. Dobylla on päässään suuren suuret korvat, Suklaiset silmät ja mustat viiksikarvat. Kuononsa pää on melkein pikimusta, suukoillaan sanoo ”mä niin kovasti tykkään susta” Doby osaa olla rento sekä rauhallinen Mutta välillä pojan meno on ihan hirmuinen. Silloin kaikki matot rullalle menee tohinalla, Ja ruoka kiposta katoaa oikein kohinalla. Nameja parhaita ovat kaikenlaiset lihat, Nauta sekä sikapossu, kalaruoat kivat. Leluiksi käyvät pallot ja kaikki pehmolelut, Nyt kun vuosia on kaksi, aika järjestää on kemut. Päivisin Doby tonttu nukkuu tai kukkuu, Omistaja välillä suukkoihin hukkuu. Kiipeää syliin kerälle katsomaan, Mitä televisiosta tänään tuleekaan. Näin on aika tämä oodi lopetella, Kaikkien olisi syytä koiranelämää opetella. Doby on iloinen pikk...

omistajan hätä ei meinaa tuntea rajoja. Sydän rupeaa jyskyttämään ja tuntuu, ettei millään osaa etsiä oikeista paikoista. Meille tämä tilanne tuli ajankohtaiseksi eilen, kun illalla piti mennä nukkumaan, eikä Pojua löytynyt mistään. Koska Poju on nykyään käytännössä täysin kuuro, se vaikeuttaa etsintöjä hyvin paljon. Ihmettelimme, onko Poju raukka jäänyt ulos, vai mitä on tapahtunut. Hätäännys pimeässä syysillassa alkoikin paheta, kunnes yhtäkkiä huomasimme Pojun nukkuvan tuolin alla 🙂 Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Poju tällä tavoin ”katoaa”. Pari vuotta sitten etsimme piskiä varmaan puolituntia, ennen kuin löysimme hänet kaikessa rauhassa nukkumassa Tomin vaatekaapista. Pojulla kun on paha tapa etsiytyä nukkumaan milloin minnekin. Sitten kun raukka ei kuule kuin huudetaan, on pojan löytäminen todella vaikeaa. Ei Poju tosin ole ainoa, joka katoilee. Doby on todellinen houdini, joka kyllä löytää aitauksen kaikki reiät ja monta kertaa jätkä on löytynytkin aidan väärältä ...

Meillä on jokaisella podella oma koppa. Aikoinaan nuo tuli ostettua pääasiassa näyttelyjä ajatellen, mutta sitten kyllä huomasin kopan muutkin hyvät puolet. Kopista/häkeistä on ollut puhetta viime aikoina, koska podepäivillä oli huoneissa koirien häkissäpito-”pakko”. No meille se ei ollut ongelma, koska koirat ovat tosiaankin tottuneet koppiinsa. Kopissa nukutaan, rauhoitutaan, kuljetaan automatkoilla, katsellaan agilitytreenejä, jne… Enemmän ärsyttikin se, ettei koirilla ollut mahdollisuutta olla kunnolla vapaana, vaan oli pakko olla joko kopassa tai hihnassa. Meillä kun podet ovat tottuneet juoksemaan ja riehumaan pihalla ja sisällä monta tuntia päivässä. Meillä podet menevät usein koppiin oma-aloitteisesti nukkumaan niin päivällä kuin yölläkin. Yöt podet nukkuvat joko kopassa tai sängyssä ihan sen mukaan, mitä ihmiset päättävät. Jos haluan, että koira on koko yön kopassa, laitan kopan kiinni ja koira on ihan tyytyväinen oloonsa. Jos koira voi minun puolestani tull...