estorianwordpres

Käytiin tässä syysloman kunniaksi pistäytymässä Somerolla. Mukana olivat podengot (Muru jäi kotiin viettämään hermolepoa podeista), jotka vein keskiviikkona hiekkakuopalle ja metsään pariksi tunniksi juoksentelemaan. Podengot olivat omassa elementissään jahdatessaan lintuja ja oravia. Waldo löysi itselleen uuden harrastuksen – hiekkakuoppa gruisailun. Waldo rakastui ikihyviksi juoksentelemaan pitkin hiekkakuopan seinämiä ylös ja alas samalla kun hiekka lenteli ympäriinsä. Windylle kuoppa oli aluksi vähän liian kova pala: ylös mentiin kyllä kauheata haipakkaa, mutta alas ei oltaisikaan enää uskallettu tulla 🙂 Siru ja Nefi innostuivat puolestaan leikkimään keskenään. Tämä on sikäli harvinaista herkkua, että leikkiminen näiden tyttöjen välillä päättyy useimmiten murinaan ja tappeluun. Nyt ei mistään sellaisesta ollut tietoakaan. Ilmeisesti tytöt ovat saaneet välinsä vihdoin ja viimein setvittyä… ainakin suurimmaksi osaksi. Toivotaan, että elo jatkuu yhtä rauhallisena vastedesk...

Kovin on pimeä syksy edennyt ja puistakin lehdet tippuneet. Tuntuu että jokainen päivä on samaa harmautta ja sateen ropinaa. Aurinko jaksaa paistaa vain muutaman tovin ennen kuin se painuu takaisin pilven taa tai jatkaa matkaansa Austraalialaisia lämmittämään. Eilen illalla koimme vielä kerrassaan erikoislaatuisen syysmyrskyn salamoineen kaikkineen. Hyvä etten ajanut sillalta alas, kun salama valaisi taivaan ja heti perään pimeys valtasi maan sähköjen katkettua hetkeksi. Ja yhdeksän jälkeen jyrähti kerran niin kovaa, että koko talo tärisi ja ikkunat helisivät hullun lailla. Melkoinen myräkkä. Taitaa myös olla näiden synkkenevien ilmojen syytä, että viime päivien ajan minua on vaivannut ihan törkeä samojedi-kuume *_* Nyt kun talvi lähestyy, olisi niin hienoa omistaa sellainen aina positiivinen, hymynaamainen, valkoinen jättiläis-halinalle. Sellainen sammari, joka tulisi sohvalle viereen lämmittämään ja halittavaksi 🙂 Remun poisnukkumisesta eli vuodesta 2006 lähtien, olen sammarista haa...

Käytiin tänään terveystutkimuksissa koirien kanssa (ja rahaa kului :D) Estorian Apollo The Bright polvet 0/0 sydän – ei sivuääniä silmät – ok (lievä PPM, ei jalostuksellista merkitystä) Estorian Artemis The Wild polvet 0/0 sydän – ei sivuääniä silmät – ok (lievä PPM, ei jalostuksellista merkitystä) Beoline Cranberry (tutkimme uudemman kerran silmät) silmät – ok (lievä PPM, ei jalostuksellista merkitystä) Eli lääkäri siis havaitsi kaikkien kolmen silmissä lieviä merkkejä PPM:stä, mikä tarkoittaa silmän etukammiossa olevia sidekudos- ja verisuonijäänteitä. Näiden pitäisi normaalisti kadota 12 kk ikävuoteen mennessä, mutta aina niin ei tapahdu. Kyse on pysyvästä ja synnynnäisestä tilasta, joka lievänä ei aiheuta minkäänlaisia ongelmia/oireita. Tässä tapauksessa kyse on niin lievistä muutoksista, että PPM merkittiin vain sivuhuomautuksena, ei varsinaisena sairautena. Lääkärin mukaan ei vaikuta millään tavalla jalostuskäyttöön. Fiksuinta on tietysti etsiä puoli...