estorianwordpres

Jouduin poistamaan joulukalenterit, koska sivutila ei enää riittänyt 🙁 Pitää järkätä sivujen kuvasysteemejä jotenkin uusiksi, niin saan ne taas mahtumaan. Tähän menee kuitenkin aikaa.

Kennel Snowmistissa on tällä hetkellä Remun sukulaispentuja melkoinen liuta: kaksi poikaa + neljä tyttöä. Jos itselläni olisi aikaa ja rahaa, olisin kyllä heti ottamassa tänne omaa pikkuista karvapalloa =D Ovat nuo samojedit niin kovin suloisia. Pitää nyt kuitenkin malttaa vielä parivuotta, vaikka nimikin on tulevalle koiruudelle mielessä.

Kirjoitin tuossa viime blogitekstissäni hieman kirjoittamisen ilosta. Olen myös facebookissa kertonut miten kirjoittaminen on viime aikoina edistynyt. No nyt on aika antaa taas hieman tilannepäivityksiä täällä blogissa kaikille lukijoille (voisitte muuten sivumennen sanoen kommentoida kirjoituksiani joskus, niin tietäisin, ketkä näitä tekstejä oikein lukevat =D). Ensinnäkin se tarina, jota rupesin kolmisen viikkoa sitten kirjoittamaan, alkaa olla alustavasti valmis. Sivuja on 149 x A4, fontti times new roman 12 rivivälillä 1,5. Kahdesta viimeisestä luvusta tulee vielä yhteensä varmaan hieman reilu 10 sivua ja sitten on tarina kasassa. Tarkoitus on tosin oikolukemisen ohella lisätä tarinaan vielä muutamia kohtauksia, erityisesti dialogeja, joten varmasti sivumäärä tuosta vielä paisuu mahdollisesti jopa 20 extra sivulla. Tähän viimeistelyyn menee tosin vielä melkoisesti aikaa, sillä ensimmäisen viimeistely kierroksen jälkeen odotan n. puolivuotta ennen kuin luen tekstin taas uudestaan. T...

Käytiin Nöffi-Nefin kanssa tänään rokotuksessa. Aika pitkään sain taas tätäkin pitkitettyä. Likkahan täytti vuoden jo marraskuussa 😉 No eipä tuo haittaa, kun rokotukset oli kuitenkin voimassa. Neiti otti rokotteen melko rauhallisesti. Mitä nyt rimpuili varsinkin toisen piikin kohdalla. Ei sentään yrittänyt haukata kenestäkään palaa pois tai muuten laittanut hirveää ääni-showta pystyyn. Nähtiin myös eläinkaupassa iso irlis, joka oli Nöffistä samalla todella pelottava että kiinnostava. Varmasti Nöffi olisi innoissaan niin suuresta kaverista täällä kotona… meidän Muru on ainakin leikkikalu numero ykkönen ärinöistään ja murinoistaan huolimatta. ___________________

Olen ollut melkoisen surkea saamaan mitään tarinaani kirjoitettua loppuun asti. Yleensä minulla on ties kuinka monta tarinan alkua päässä, mutta en ole saanut itseäni kirjoittamaan niistä mitään paperille. Ne muutamat ”kirjan” alut, joita olen aloitellut, ovat yleensä tyssänneet siihen, että innostusta kestaa vain pari päivää. Sitten seuraa usean viikon tauko, minkä jälkeen en ole enää muistanut mitä olen kirjoittanut. Kun rupean lukemaan tekstiä uudestaan alusta, teen siihen koko ajan muutoksia enkä pääse koskaan suoranaisesti jatkamaan tekstiä. Toinen ongelmani on liian monen tarinan pyöriminen samaan aikaan päässä. Aina kun aloitan uuden kertomuksen, saan heti jonkin paremmin idean ja vanha kertomus saa jäädä. Pari kesää sitten innostuin kirjottamaan Pongodengo nimistä lastenkirjaa. Se on melkein valmis, mutta en ole saanut aikaiseksi sen viimeistelyä. Viime aikoina olen muutenkin kirjoittanut vain runoja ja niitäkin harvakseltaan. Kirjoituksen ilo on ollut kadoksissa ja ...

Mainitset yhdeksi harrastuksekseni aina kirjoittamisen.