Juhannuksen vietimme tuttuun tapaan isovanhempieni mökillä Somerolla. Lähdimme mökille perjantaiaamuna kello kahdentoista aikaan. Ajomatka sujui ilman kummempia ongelmia. Siru on päässyt matkapahoinvoinnistaan ja suostui makaamaan lähes koko matkan rauhallisesti vieressäni. Mitä lähemmäksi mökkiä tulimme, sitä rauhattomammiksi koirat kävivät, ja kun pysähdyimme mökin eteen, koirat olivat jo ihan villejä. Koirat rakastavat mökkiä ihan järjettömästi. Varsinkin Muru oli kuin seitsämännessä taivaassa. Huusin ääneni ihan käheäksi, kun yritin saada koirat pysymään edes jotenkin ruodussa. Hehän halusivat mennä sinne tänne ja tutkia kaikki uudet ja vanhat hajut. Mökin vieressä kulkee myös pieni peltotie, jossa harvoin liikkuu ketään. Koirat olivat koko ajan lähdössä tuttua tietä pitkin juoksemaan ja siinä sitä sitten yritti kaitsea neljää kaheliksi muuttunutta koiraa, miten parhaiten taisi. Itse menetin sydämeni kahdelle pienelle oravanpojalle, jotka olivat kuulemma jo viikon ajan liikkuneet ...