estorianwordpres

Kenties Sirusta ei koskaan tule monen maan muotovaliota. Kenties Siru ei koskaan tule saamaan nimensä perään suurta määrää erilaisia titteleitä. Kenties Siru saa näyttelyistä aina EHn (tai toisinaan vain Hn) eikä koskaan ERIä. Mutta eipä tuo enää haittaa, koska Sirusta on tullut todellinen kaveri ja harrastuskoira. Olemme nyt Sirun kanssa kokeilleet pentutokoa, näyttelyitä (myös näyttelytreenejä), agilitya ja juoksua. Vaikkei näyttelyistä mitään huippuhyvää menestystä ole vielä tullut, niin joka kerta Siru kuitenkin parantaa esiintymistään ja kasvattaa itsevarmuuttaan. Vastaavasti pentutoko tuolloin aikoinaan onnistui joka kerta paremmin, vaikka vasta ensimmäistä kertaa jouduimme tuollaiseen tilanteeseen, jossa toisia koiria oli koko ajan ympärillä vieraassa paikassa. Agilityssa Siru on todella haka ja oppivainen. Motivaatiota riittää ja esteitä suoritetaan huvin vuoksi ilman palkkiotakin. Monesti olemme saaneet jo pieniä estesarjoja puhtaasti suoritettua ja aikamoisessa vauh...

Hyvää Syntymäpäivää Muru!!! / Happy birthday Muru!!! Sirun ja Dobyn ensimmäiset juoksutreenit.

Minulla taitaa olla tällä hetkellä todella paha päähänpinttymä. En pysty ajattelemaan muuta kuin podengoja: mitä harrastaisin, mihin näyttelyyn sitten menisin, minkä podengon hankkisin seuraavaksi, mistä saisin podengon, mitä podengofoorumilla puhutaan…? Ja nämä asiat pyörivät päässäni koko ajan aamusta iltaan ja vielä yölläkin. Siis oikeasti. Luulin aikoinani olleeni nettiriippuvainen, muta se ei kyllä ole mitään verrattuna tähän ”podengo-riippuvuuteen” Eikä tietysti riitä, että olen ihan hulluna pieniin lyhytkarvaisiin podengoihin. Nyt olen myös rakastumassa päätä pahkaa pieniin karkeakarvaisiin sekä tietysti keskikokoisiin lyhytkarvaisiin. Keskikokoista en nyt ole vielä vähään aikaan hankkimassa. Pieniä podengoja kun mahtuu enemmän nurkkiin pyörimään, mutta en minä kyllä tiedä, miten pystyisin pieniäkään podengoja lisää ottamaan. Tai no jos ihan totta puhutaan, niin minullahan ei ole kuin vasta yksi podengo sekä tuo Muru-seropi. Mutta toisaalta asun kotona ja myös siskollani on p...

Mitäköhän tästäkin voi sanoa. Koko näyttely oli totaalinen fiasko ja käteen jäi vain pahamieli, itku ja hampaiden kiristys. Tuloksissa itsessään ei ollut suoranaisesti vikaa. Siru sain (vain) H:n, jota olin odottanut ensimmäisestä näyttelystä lähtien, koska Siru ei ole rakenteeltaan sitä podengotyyppiä, jota Suomessa suositaan. Oli tosin melko kova pamaus, että H tuli juuri siitä näyttelystä, jossa Siru mielestäni esiintyi oikein edukseen. Kävely sujui lähes täydellisesti ja pöydälläkin oltiin rauhallisesti vikuroimatta. Vain kerran Siru pisti jarrut pohjaan ja yritti kovasti haistella kehässä olevaa mielenkiintoista hajua, ja heti oli tuomari toteamassa, että koiraa pitää vaatia tottelemaan. Arvostelu keskittyi Sirun huonon rakenteen: pienuuden ja sirouden moittimiseen. Siru oli tuomarista ikäistään nuoremman näköinen, kehittymätön, liian hintelä ja ohut vähän joka paikasta. Hieman jäi harmittamaan, kun mietin että olemme kuitenkin vasta junnukehässä, joka mielestäni on juuri niille ...

Iitin koiranäyttely. / Iitti Dogshow / Iitti utställning Näyttely oli todellinen fiasko. Siru hienosta esiintymisestään huolimatta vain H junnuluokassa ja Doby PEK-1. Tuomari käyttäytyi mielestämme tökerösti ja sai Dobyn pelkäämään itseään asenteellaan. Myös arvostelu oli mielestämme epäoikeudenmukainen.

Sirulla on ollut pitkään ongelmia hihnakäyttäytymisensä kanssa. Aina toisinaan homma on ollut jo hanskassa ja käytös on näyttänyt paranevan, mutta sitten on taas menty ja kovaa taaksepäin. Nyt päätin sitten ottaa asian kunnolla työn alle ja ostin Sirulle kuonopannan. Ensin tulin ostaneeksi väärän koon, ja kun vaihdoimme sen pienimpään mahdolliseen, ei sekään ollut tarpeeksi pikkuinen Sirulle. Jouduin siis pienentämään sitä vielä vähän. Sitten ei kun kokeilemaan. Pannan pukeminen oli lähes tappelua, koska Siru ei millään olisi halunnut mitään kuononsa ympärille. Lopulta panta saatiin tietysti päälle ja lähdimme lenkille. Kovin iloisesti Siru ei asiaan suhtautunut. Vähän väliä hän pysähtyi raapimaan kuonoaan ja yritti irrottaa pantaa. Toisinaan Siru teki omituisia sivuhyppyjä ja ravisteli kovasti päätään. Mitä ilmeisemmin Siru ei olisi pantaa päähänsä halunnut millään hinnalla. Panta kuitenkin auttoi. Hihna oli vaihteen vuoksi koko ajan löysällä, vaikka yleensä se löystyy vasta lo...

Viikonloppuna 10.5. kävimme Turengin koiranäyttelyssä. Mukaan lähtivät podengot Siru ja Doby sekä tietysti äiti ja Susanna. Päivä oli mitä parhain ulkonapidettävälle koiranäyttelylle ja välillä tuntui, että auringon ei olisi edes tarvinnut paistaa läheskään niin kuumasti mitä se paistoi. Paikan päällä oli yhteensä seitsemän podengoa joukossa myös Sirun kasvattaja. Susannaa jännitti näyttely Dobyn puolesta kovasti, koska kyse oli vasta Dobyn ensimmäisestä virallisesta näyttelystä. Doby oli kuitenkin todella reippaalla päällä, joskin lämmin päivä ja odottelu kehän ollessa myöhässä vei kyllä osan innosta mukanaan. Kun Susanna pääsi lopulta Dobyn kanssa kehään, käveli Doby taas vähän miten sattuu, mutta hienosti Susanna koiran esitti vaikeuksista huolimatta. Palkkioksi kaikesta tuomari Tuula Savolainen tykästyi Dobyyn ja myönsi tälle ROP-pentu tittelin ja KPn. Nämä tarkoittavat siis rotunsa parasta pentua ja kunnia palkintoa. Rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei paikalla muita pentuja...

Koko sivusto / The whole site Tästä lähtien sivut saatavilla myös englanniksi

Turengin koiranäyttely. Siru oli EH JUK-3. Doby hienosti PEK-1, KP ja ROP-pentu. Siru esiintyi hienosti ja ujostelu oli kadonnut lähes tyystin.

Ensin muutama sana puolentoista viikon takaisista podengotreffeistä (27.4.08), jotka järkättiin tuttuun tapaan Heikinlaakson koirapuistossa. Treffit olivat minulle tällä kertaa iloinen yllätys, sillä sekä Doby että Siru karistivat turhan ujostelun ja varsinkin Doby kiersi vieraan luota toisen luo rapsutuksia kerjäämässä. Doby intoutui myös oikein kunnolla leikkimään toisten podengojen kanssa, mutta kun vieraan lajin edustaja (Bichon frise) saapui paikalle, oli jätkällä hetken aikaa kyllä pallo hukassa. Tosin todellinen järkytys oli vasta paikalle eksynyt musta mäyräkoira, joka oli sekä Sirun että Dobyn mielestä äärettömän pelottava ja levottomuutta herättävä ilmestys. Mutta kaiken kaikkiaan treffit onnistuivat, joskin Doby päätti unohtaa käytöstavat ja merkata Mintun jalan 🙂 Junamatka kotiin sujui myös ilman suurempia kommervenkkejä. Pari päivää sitten tiistaina minulla ja Sirulla oli ensimmäiset agilitytreenimme ja kaikki sujui sata kertaa paremmin kuin olin uskaltanut toivoa. Olin...